perjantai 2. elokuuta 2013

sinä kesänä oltiin rippileirillä

"sinä kesänä oltiin rippileirillä, tuuli kulki missä tahtoi painoi selkäsi seinään, sait synnit tunnustaa ja padot lähti murtumaan, oli niin uskomattoman hyvä olla vaan"
 Noilla sanoilla kuvailisin nyt mennyttä ripari aikaa. Nyt on leiri 814 käyty ja konffis ja tunnelma on lähinnä hirmu haikee. Vastaa jälkeenpäi tajuaa kuinka paljon helpompaa ja vapauttavampaa siellä oli. Vaikka mä kaikkina aamuina valitinki "vitun natsi leiri" "haluun kotii" Mutta voi sitä itkun määrää vikana iltana. Se oli mun elämäni parasviikko. 

Viime päivät on kulunu näissä merkeissä. Kesäloma on menny niin nopeesti etten oo kerenny tekee oikeestaa mitään. Oon vaa ollu aika chillisti mut kuitenki koko aja menossa. Tää on kuitenki ollu mun elämäni paraskesä. riparikesä, mopokesä.. Ei tää elämä kesällä ihan nii huoletonta ollu ku aattelin mut kyllä mulla välillä oli vapaa olo. Tää kesä on tuonu mulla tuhansia uusia muistoja, oon kokenu parhaimpia hetkiä mun elämässä. Ollilan telttailu retki oli aika legendaarine, hehe. Samalla kun kirjotan tätä nii mun olo on niin haikee. Ens viikolla alkaa koulu ja se vähänenki vapaus on poissa. Jotkut tosi tärkeet kaverit jotka on ollu mun luokalla alusta asti lähtee erikouluu. Musta tuntuu että tuleva 9lk tulee muuttamaan paljon asioita. 
En ois uskonu että kirjoittaisin enää noitten viime postauksen kommenttien jälkeen. Ne saa mut välillä miettimään että kuinka alas ihmiset voi vajota, mennä nyt anonyyminä haukkumaan. Mulle tommone ei tulis ikinä mieleenkään, jos on asiaa nii mielummin sanoo päin naamaa. Ja teille anoille joiden mielestä mun kaveripiiri on huono, niin se on mun oma asia keiden kanssa oon. Mua ei tarvii siinä opastaa. Mä en oo vaihtamassa kaveripiiriä, niinku jo edellisessä postauksessa mainitsin niin mun on hyvä olla näin. Oon huomannu miten paljon se saa teissä negatiivisiä tuntemuksia. Mutta ihan turha enää haukkua mun kavereita tai mitään. Mikään teijän ilkee tai haukkuva kommentti ei tuu ikinä muuttamaan mitään. accept it and live with it.
mutta hyviä viimisiä kesäloma päiviä kaikille ! <3
kiitos 111 lukijasta ! wow 
- olivia

torstai 4. heinäkuuta 2013

We four !

 Nyt halun kertoo teille kolmesta tytöstä jotka muutti mun elämän. Tytöt oli ollu mun kavereita jo tosi kauvan. Hengattiin porukoissa ja vietettiin aikaa tarkemmin sitä miettimättä. Sitte yhtäkkiä joku muuttu, kolmesta tuli neljä. Mä en tosiaan tiiä miten tässä kävi näin, mutta mun elämä parani kerta heitolla. Tytöt sai mun elämänilon takas ja ne tekee mut onnelliseks.
 nyt on hyvä olla kun te kanssain kuljette/
 Ku saan pitää teist kii ja yhtäaikaa silmät sulkee/
Nukahtaa tejän viereen ja nähä kaunist unta/
rakkaat prinsessani tää on ystävyyden valtakunta/
 hey hey guys you are one in a million/
and my heart feeling love/
you guys are so brilliant/
te saitte mus esiin tunteit mitä usein luulin kuolleiks/
                                       Kun ei pysty pitää mistään eikä mistään mitään ikän tule/
Kaveri suhteet kaatuu, kuolee ja maatuu/
Mut te ootte saanu aikaan kipinän ja samalla palamaan mun sisällä tulen/
When youre gone the pieces of my heart are missing you/
When youre gone the face i came to know is missing too/
  Kato me lennetään taas mennään läpi seinään/
Mehän lähetään tänään/
Sehän nähään/
Me ollaan spacegirls/
Mä rakastan teitä ja te varmasti sen tiedätte/
Mä rakastan teitä ja mä näytänki sen vielä/
 I need your love/ 
I need your time/
When everythings is wrong/
You make it right/
Ollaan me kyllä koettukki vaikka mitä, ajeluja puolituntemattomien kanssa, öisiä chillailuja, mäkki reissut, pikku haaverit aina matkan varrella, spiritsmi ja kauhuleffat ah parasta, ajelut ja syvälliset juttu hetket, "telttaretki". Skopolla ojaan, tyyppälän koulu. 
 Joka päivä tulee uusia muistoja.
Emmätiiä mitä oon tehny että oon ansainnu tälläset parhaat kaverit mun elämään. Ennen iltasin mietin aina mitä mä teen huomenna, nykyisin mietitään mitä ME tehään huomenna. Aamusta iltaan, joka ikinen päivä, me neljä. Tää on onnellisuutta, tää on sitä vapautta. Mä oon sellanen ihminen joka tarvii jotain pysyvää. Kellään ei oo ikinä ollu mulle joka päivä aikaa, nyt on. Mä tarviin tytöt vaan kahesti, nyt ja aina. Yleensä ikuisesti yhessä kuulostaa aika huvittavalta, mut nyt mä oikeesti uskon että tää ystävyys on ikuista.
 LOVE YOU
 Myös nettis ja jenni on ollu tiiviisti meijän meges. Meillä on ollu ihan vitun kivaa. Valvotaan koko yö ja apsille kuuvelta aamulla ja sitä rataa. Jutellaan kaikki yhessä syvällisiä, parastaa.
 Mä oon nyt onnellinen koska mulla on just niitä ihmisiä mun ympärillä keitä tarviin. ^^
Tässä oli taas murto osa mun kuvista, mutta ehkä tää nyt riittää tällä kertaa. Mä en halu että kukaan luulee että oon unohtanu mun muut ystävät, en ole en. Mä rakastan niitä ihan samalla tavalla kun ennenki, joskus ajat vaan muuttu vähän. Saan usein kuulla ihmisiltä että "taas oot noitten kaa" tai "ei ollu yllätys että oot niitten kaa" Onko se väärin ?
Kun mä katon näitä kuvia niin nään itteni onnellisena, ilosenpana kun ennen. 
Mä nautin elämästä.
 Mun on hyvä olla näin.
Aamen piste.
 - Olivia


tiistai 25. kesäkuuta 2013

Lähtee ne huolet vaik ei se niit poista mut hetkellinen vapaus on kyllä aikamoista

 "Emmää enää postaa" "Lopetin mun blogin" "En tykkää enää kirjotella" Noin mä sanoin kaikille ja olin aivan varma siitä etten enää kirjottele. Tajusin et ihmiset tietää musta enemmän ku haluaisn. Mutta turha kai tätä on enää lopettaa. Mulla ei oo mitään ideaa mistä kirjottaisin ja oon yllättyny et ylipäätään yritän hahmotella jonkin laatusta tekstiä. Mun unirytmi on kyllä ihan sekasin. Se kans ihmetyttää että 9h yöunien jälkeen oon vitun väsyny, mutta 2h unien jälkeen voisin juosta vaikka maratoonin, haha. Missä meni vikaan :D
 Oon nyt lomalla viettäny paljon aikaa mulle tärkeiden ihmisten kanssa ja yrittäny nähä kaikkia, mikä ei oo tosin ihan onnistunu. Mutta ihania päiviä mulla on kyllä nyt ollu. Oon alkanu tajuumaan sen että mikään ei oo ikuista. Me ei olla ikuisesti nuoria tai, me ei voija toistaa samoja virheitä. Meijän pitää alkaa ottaa vastuu siitä mitä tehään. Jossain vaiheessa on pakko alkaa kasvaa ja miettii esim jatko opinto paikkaa. Josta mulla ei ainakaa oo minkäänlaista käsitystä. Pitää oppia tietämään kuka on, se on tän nuoruuden tärkein tehtävä. Kasvaa ja löytää ittensä. 
  Aina kun käyn nukkuu alan miettii kaikkee tämmöstä ja asiat tuntuu hankalemmilta ku normaalisti. Käyn aina suunnilleen koko mun elämän läpi ennen ku nukahan. Yritän myös miettiä ketkä tekee mut onnelliseks ja keiden kanssa mun ois hyväolla, keistä kannattaa pitää kii. Mut kaikki lähtee yksitellen mun luolta. Siltä musta tuntuu, välillä on vaikee tietää kuka oikeesti välittää. Oon päästäny ihan vääränlaisia ihmisiä mun lähelle, ne on tullu mulle rakkaiks. Sit lähteny ja satuttanu mua. "Älä tuu mun elämään jos aiot lähteä sieltä"
 Nuoruus on elämän parasta ja vaikeinta aikaa. Mutta silti en haluis että tää loppuu koskaan. Mikään ei tosin oo ikuista, niinku oon tajunnu. En kuitenkaa haluis mennä yli sen 25, toivon välillä et mun elämä päättyis ennen sitä. Toivon myös että elämästä vois kadota vaikeina hetkinä, mutta tulla takas. Mutta Kuolema on peruuttamatonta. RIP - return is possible. Oispa se mielummin niin. Me synnytään tänne jotta voidaan kuolla ? Mitä järkee siinä on ? Mikä ylipäätään on elämän tarkotus ja miks jotkut lähtee täältä niin nuorina? Onkohan niille joku muu tarkotus?
Oon myös huomannu että meitä on kahenlaisia ihmisiä niitä jotka ajattelee asioita ja on "syvällisiä" ja sit niitä "pinnalla eleliöitä" Enkä nyt tarkota että ite oisin mikään syvällinen ihminen. Vihaan sitä miten nopeesti kiinnyn joihinki ihmisiin, enmä tee sitä tarkotuksella. Jos mä sanon että välitän niin sillon mä oikeesti välitän. Ois varmaan helpompi olla sellanen joka ei päästä ketään lähelleen. Kai mun pitäs muuttuu semmoseks? Mut mun on hankala esittää jotain muuta mitä oon. Mut mun on helppo hymyillä vaikka oisin kuinka masentunu.
 Vihaan huomata mun kehossa sen että tulee lisää painoo. Vihaan sitä ehkä eniten maailmassa, emmä tiiä et miks mutta ennoo tottunu olee tämmönen. Kun katon 7lk kuvia olin paremmassa kunnossa. Mutta ihmiset toki kasvaa kun ikää tulee niin kai se painoki tässä elämänvaiheessa lisääntyy. 
Mutta juhannus tuli ja meni perhetutuilla uiden ja grillaten. Lapsuuden aikoja muistellen ja auringosta nauttien.
 Juhannuspäivänä lähettiin Tiian kanssa kallen mökille. Tuli sielläkin uitua, saunottua ja spiritsimiäkin tuli kokeiltua. Se toimi ! Kerettiin me pariks tunniks eksyäkkin xd Mutta onneks lopulta löydettiin takas mökille. Tuli tosta spiritismistä mieleen että uskotteko mihinkään yliluonnolliseen ? Mä uskon ja mulla on sellasia kokemuksiakin tai sitte ne on vaan silkkaa mielikuvitusta, mutta kuka sen tietää? Mua ei pelota aaveet tai mikään sellanen. Tavallaan ne semmoset on aika siistejä c:
 Oon viettäny paljon aikaan Mikonkaa, sen kanssa kaikki on ihanaa. Toisen pitäski huomenna tulla 10 aikaan meille jos se jaksaa herätä xd Tai jos mää jaksan, tällä menolla se ei ainakaan tuu onnistumaan. Pitäs vielä pari jaksoo gossip girliä kattoo ennen kun meen unten maille. Tavallaan sillon ku nukkuu on paratiisissa. Näkee unia, mutta mikään ei oo todellista. Mikään unessa ei voi satuttaa sua. Kuinka ihanaa ois nukkua ikuisesti.
 Oon taas välillä alkanu käyttää mun pidennyksiä, yhessä vaiheessa ne vähän jäi. Pitäs vaan värjätä ne vähän vaaleemmaks, noissa kuvissa ei näy mutta ne on vähäsen tummemmat kun mun omat hiukset.
Oon viettäny myös paljon aikaa mun vaavien kanssa, Koira tosiaan on ihmisen parasystävä. Mut ja hetun pystyy vaan kuolema erottaa. Istuskelen kaikki aamut hauvojen kanssa takapihalla ja käydään yhessä pitkiä lenkkejä ja päiväunet nukutaan vierekkäi. Ne on tosiystäviä.
Tänään mä vein Emmin aamulla ajotunnille. Istuskeltiin tyttöjen kanssa hetki koolla kunnes Emmin tunti alko. Mentiin meille oottamaan ja tehtiin ruokaa. Jutskailtiin siinä kaikenlaista. Emmi sai kortin ja lähettiin ajamaan kohti keskustaa. Siellä sitte nähtiin kavereita ja nautittiin auingosta. "Enne meitä oli kolme nyt on hyvä ku meitä on neljä, nelikko" Jotenki noin tytöt on sanonu :>
Viien aikaan menin Nealle, lähettiin Villelle ja siitä takas keskustaan. Siellä sitte tehtiin niitä näitä ja nähtiin kavereita. Loppuilta ei menny ihan suunnitelmien mukaan ja ajelin sitte hyvissä ajoin Veeran kaa kotiin. Kello näyttää kolmee ois varmaan aika sulkee tää kone ja päättää tää postaus. Toivon että laitatte kommenttia, onko tälläset teksitit hyviä ? Ja mitä haluutte että kirjotan :)
heipss 
- olivia