sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Miks kaikki sanoo et mun pitää olla vahva, miks se oon mä, jonka pitäs muka jaksaa


   Vanha suola voi alkaa janottaa
Eikä mikään täs maailmas saa sitä sammumaan
Ja nopeesti tehdyt päätökset, ne alkaa vaan kaduttaa
Nyt mä oon vapaa omaan suuntaan kulkemaan
Tää tarina päättyy viimeiseen suudelmaan
       ~ flowboysfarm viimeinen suudelma
 
 kusiko noussu hattuun, no vittu mä en tiedä sul on joku ongelma ja tajuut sen kyl vielä, teet elämäs vaikeeks sitä et voi kieltää onks fiksuu muijast toisee vaan aina kiertää
~ sana kiitos ja hei
 Ja miten jatketaan ? Kerro mulle Röökist viinaa ja vikana ne huumeet ? 
Ei mua kiinnosta, yritän vaa jeesii 
Jos oot mun frendi nii miks teit mulle näi ? 
~ wil kai sä viel joskus ymmärrät
Vitut niist ja vittuun koko maapallo
Mä haluun et sä tajuut ilman sua mä oon vaan varjo
Mä rakastan sua paljon, täs on neljä ilmasua:
Usko, toivo, rakkaus ja mä en voi elää ilman sua
~ altis amorin nuoli
 Tulevaisuutta, pysty aika useinkaa muuttaa
Mutta mitä jos syntyy vailla tulevaisuutta
On vaan menneisyys, mikä vetää pinnan al
Eikä jää ketää, tai mikää enää rinnan al
Pilvin pimein tuskaa, värjää pilvii mustaks
Elämä ei oo ruusuil tanssimist vaa piikkipuskas
~ altis tunnelin päässä valoo

Tiiän etten oo postaillu nyt vähän aikaan, yritin kyllä pari päivää sitte kirjotella. Siitä postauksesta ei tullu julkasukelposta. Nyt ennoo oikee kouluskaa pystyny käymää. Mut viikonloppu tai oikeestaan perjantai meni jonnan, iinan, susannan ja muitten kaa. Lauantai oli rauhallisempi ja näin parii kaveria. Kusin teoriakokeen ja jottai. Tuntuuko kenestäkään muusta siltä ettei jaksais enää panostaa mihinkää ? Koulun käymine tuntuu nii uuvuttavalta ja turhalta enää tässä vaiheessa. Onneks vaan pari viikkoo jälellä. Sitte alkaa kahe ja puolen kuukauden vapaus, ei mitään velvollisuuksia. 
Ainii pakko sanoo yks juttu. Mun elämässä oli enne ihmine jonka teot vaikutti muhun ihan liikaa. Tai siis se ihmine oli mun henki ja elämä. Oikeestaa mulla oli tosi useita sellasia ystäviä. Yks väärä sana sellaselta niin koko päivä on pilalla. Nyt oon oppinu sen et tää on mun elämä ja mä päätän miten elän täällä. Tottakai kaikkii pitää kuunnella, muttei saa ottaa itteensä kaikesta. Tiiän että se on hirmu hankalaa, tottakai muaki satuttaa pieniki huomautus. Mut pitää näyttää et on vahva, ei saa antaa ittestään semmosta kuvaa että on liian kiltti ja et mua voi kohella miten vaan. Ihmiset alkaa käyttää jossain vaiheessa semmosta hyväkseen. 
Luottamus on toine asia mistä haluun puhuu. Joskus jokaine tulee pettää jonku luottamuksen, riidellää ja puhutaa ja se asia unohtuu joku päivä. Ja hyvällä tuurilla voi saaaha luoton takas. Mut musta on kauheeta kuulla muilta et joku on pettäny mun luottamuksen. Mäki oon tehny joskus tässä asiassa virheen ja kadun sitä. Mut kaikille pitää kerran antaa anteeks, niin mä aattelen. Pari päivää sitte mun hyvä ystävä kerto nimittäi että yks mun toine ystävä kertoo kaikki mun asiat sille. Tollasta on ihan kauheeta kuulla. Sen jälkeen oikeesti alkaa miettii et kehen täällä enää voi luottaa ? 

maanantai 13. toukokuuta 2013

ei löytynyt onnee onnelasta

Mä en tiiä yhtää miks mut mua ei huvittais kirjottaa tänne, ei yhtää. Ei oo sellane fiilis et jaksaisin. Mut oon ollu yli viikon postaamatta ku lähin sinne kreikkaan. Mulla on sieltä paljo kuvia, laitan ne tänne huomenna, kun saan loput ladattuu kännykästä. 
Tulin lauantai iltana kotiin joskus vähä yli 21. Näin monii kavereita vielä sinä iltana. Sunnuntain olin oikeestaa vaa kotona. Tänään koulussa ei ollu mitenkää parhaita päiviä, mut eikai aina tarvii ollakkaan. 
Mä aattelin tähän postaukseen kertoo musta, enemmän. 
Tolta mä näytän, tällä hetkellä. 
Oon siis 15 vuotta jos jollekki on tuo epäselväks jääny. Asun jyväskylässä ja täällä palokassa. Mulla on äiti ja isä ja veli. Oon alkanu kunnioittaa enemmän mun vanhempia ja sitä et ne on elossa, kaikilla ei nimittäin oo. Mulla on monia kavereita ja tuttuja, mut hyviä ystäviä semmosia joille voin kertoo lähes kaiken on muutamia, mut ei se määrä vaan laatu. Tähän väliin täytyy sanoo et luulen et tosi moni ajattelee mua ylimielisenä, oon kuullukki tommosta. Tota en tajua, eiks ylimieline oo semmone joka pitää itteensä parempana kun muut ? Miten semmone ihmine joka vihaa itteensä ja oikeesti arvostaa muita voi olla ylimieline? Mut oon kai sit saattanu vaikuttaa siltä jollekkin tuntemattomalle. Ehkä oon kattonu pahasti tai jotain, mutta en tee sitä tarkotuksella.
Niinku jo varmaan oon maininnu niin mun vanhemmat on eronnu reilu vuos sitte. Musta tuntuu et siitä ois vaa iha hetki kun ne oli vielä molemmat kotona. Mut eihä loppupeleissä se vuoskaan kauheen pitkä aika oo. Ero oli mulle aika rankka paikka, en tosin näyttäny sitä kotona. Porukoilla oli muutenki rankkaa ja mun veljellä, en halunnu aiheuttaa lisää huolta. Kaikki ongelmat tai oikeestaa vaikeudet on seurannu mua kuuvennen luokan kesästä asti. Mulle on tapahtunu asioita jotka vaikuttaa mun koko loppu elämään. Niitä tosin en varmaa ikinä pytsty tänne jakamaan. 
Mullon ollu vähä hankaluuksia syömisen kanssa ja itsetunto ongelmia, niinku varmaan kaikilla mun ikäsillä. Mulla ne on ehkä vaa vaikuttanu jotenki enemmän. Ne jotka tuntee mut hyvin , tietää kyllä mistä puhun. Onkoha tämmöne avautumine viisasta? noh ainaki asioide kirjottamine auttaa. Jos on pienenpii tai suurenpii ongelmii nii kirjota ne ylös. Päiväkirja, blogi tai sit johonki paperille vaan, tunteiden purkamine paperille auttaa. Ja on tosi kiva lukee päiväkirjasta että mitä oon tehny ku oon esim täyttäny kolmetoista. Vanhoista päiväkirjoista on oikeestaa huvittavaa huomata miten ajatustapa muuttuu iän ja kokemuksien myötä. Oon kuullu monesti et oon kokenu tässä 15 vuoden aikana enemmän asioita kun kukaan normaalisti tulis ikinä kokemaan, enkä tarkota nyt niitä hyviä asioita. Entiiä oliko toi lause ees järkevä, haha. 
Ehkä mä jätän tän sepostuksen nyt tähän tällä kertaa ja kerron mun päivästä.
Eli niinku sanoin nii ei ollu kovin hyvä koulupäivä, melkee neljään asti, jeii. Koulun jälkeen hyppäsin sofiankaa bussiin kohtin keskustaa. Siellä sitte istuskelin hetkisen adan ja heidin kanssa, nauttien ihanasta lämpimästä auringosta. Viien jälkeen jonna tuli ja mentii juomaan mehulimsat? vai mitä ne nyt ikinä olikaan. Juteltiin ja kyselin jonnalta paljo juttuja jotka kiinnosti mua. Se on kans kyllä uskomattoman vahva tyttö joka on kokenu maailman rankimman asian, vanhempien menetyksen.
jonna sai hymyn mun huulille ekaa kertaa tänään. Menkää ihmeessä lueskelee ton ihanuuden blogia tästä ! Käytii vielä mäkissä ja näky paljo uusia naamoja ja vanhojaki kavereita. Myöhemmin törmäsin teaan ja pääsin sen kyyvillä sitten kotiin
 Nyt oon vaan kirjottanu tätä teksitä ja miettiny asioita. 
Tää tyttö painuu nyt pehkuihin, Hyvää yötä ihanat !